whisbear

Kiitos Whisbear paremmista unista!

Kertomuksia

Meille Whisbear tuli, kun poika oli kahden kuukauden ikäinen. Ennen sitä olin soittanut white noise ääntä kännykästä, aina poikaa nukuttaessa. Tämä ei tosin ollut kovin hyvä ratkaisu, koska jouduin siis aika jättämään puhelimen soimaan pojan lähettyville, kun olin saanut hänet uneen. Onnekseni näin Whisbearin mainoksen Facebookissa. Tutustuin sitä kautta karhuun ja toivoimme sellaista pojallemme ristiäislahjaksi.

Siitä päivästä lähtien, kun karhu meille saapui, se on ollut käytössä joka ilta ja yö. Laitan karhun päälle, kun teemme viimeisiä iltatoimia makuuhuoneessa. Karhu jää suhisemaan pojan pinnasängyn reunalle ja näin poika ei herää, kun poistun makuuhuoneesta. Asumme kaksiossa, joten karhu vaimentaa pojan unta häiritsevät äänet muualta asunnosta hänen nukkuessaan. Voimme siis touhuta omia juttujamme miehen kanssa muualla asunnossa, pelkäämättä pojan heräävän jokaiseen rapinaan tai kolahdukseen. Voimme myös istua iltaa ystävien kanssa, vaikka poika on mennyt nukkumaan, koska karhun suhina peittää puheensorinan kokonaan.

 

 

 

Karhu on ollut meillä mukana, joka paikassa missä ollaan oltu yötä. Jouduimme sairaalaan yöksi pojan ollessa viisi kuukautta ja siellä karhu suhisi myös mukana. Karhu reagoi pojan mahdolliseen yöitkuun. Silloin laitan pojalle tutin suuhun ja suhinan avulla poika nukahtaa uudelleen itsekseen. Joskus en itse saa unta ja olenkin huomannut, että karhun suhina auttaa myös minua nukahtamaan!

Nyt kuuden kuukauden ikäisenä poika on alkanut kiinnostua karhusta leluna. Karhua halutaan tutkiskella, maistella ja halia.

Kiitos Whisbear paremmista unista!

Marika Helsingistä, 6kk pojan äiti